Ohjelmat vision tavoittamiseksi

Ohjelmat päämääriin suuntaamiseksi ovat käynnissä.  Kullakin ohjelmalla on oma sivunsa, jossa kuka tahansa voi seurata etenemistä ja osallistua työhön.

 

Kuntalaisten strategiaillassa rakennetaan Heinolan yhteistä tulevaisuutta

Kaupunki aloitti nykyisen strategiansa terävöittämisen syksyllä esimiesten ja luottamushenkilöiden johdolla. Tulevaisuuden rakentamisen kivijaloiksi on määritelty neljä näkökulmaa: työtä tekemällä, mainekuva, hyvinvointi ja resurssiviisaus. Työtä tekemällä ja resurssiviisaudella syntyy mainekuva ja hyvinvointi. Ne ohjaavat panostusten suuntaa ja edellyttävät todennäköisesti uusia toimintamalleja. Strategiaillassa Heinolan kansalaisopistolla 23.11. rakennettiin  Heinolan yhteistä tulevaisuutta.

Strategiaillan juontaja Heinolan kansalaisopiston koulutussuunnittelija Mikko Kallio.

 

RESURSSIVIISAUS

Merkittävin resurssiviisauden asia on ihmiset. Onko jotain hyviä ideoita siitä, miten olemassa olevia resursseja voisi käyttää toisin? Voi olla, että olemme joissain asioissa liian tiukasti kiinni entisessä. Voiko olemassa olevia resursseja käyttää paremmin?

Luonnonvarojen viisas käyttö. Ei lisää hiilidioksidipäästöjä. Energia. Ei pelkästään ihmiset.

Kompetenssi on erittäin iso resurssi. Osaaminen ja osaamisen käyttö.

Osallistuminen. Mitä resurssiviisaus on? Onko yksiköissä turhautumista? Onko osaaminen oikeissa paikoissa? Käytetäänkö osaamista oikein? Onko osaaminen yhteisessä käytössä?

Aito polte tehdä työtä.

Resurssiviisaus on myös energian säästämistä. Kun säästämme energiaa, saamme siirrettyä panosta muuhun paikkaan.

Meillä on paljon pinttyneitä toimintatapoja. Voidaanko ajatella ja tehdä toisin? Löytyisikö organisaatiosta ne tärkeimmät kehittämisen kohteet? Vanhat tutut tavat tehdä työtä. Onko uskallusta tehdä toisin? Johtamisella pystymme tukemaan.

Kansalaiset mukaan tekemiseen. Samoin kolmas sektori.

Eri mittaisten työpäivien hyödyntäminen. Nuoret voivat haluta tehdä pitkääkin päivää ja välillä pitää pitkiä lomia. tai työskennellä ainoastaan muutaman kuukauden ajan. Miten mahdollistamme sirpaleisen työelämän?

Meillä on täällä noin 20k asukasta + työntekijät, jotka eivät asu täällä. Miten hyödynnämme sen potentiaalin? Ei kilpailla keskenämme.

Pienien askeleiden hyvät toimintamallit ja niiden jakaminen. Sitä kautta voisi löytyä koko Heinolan alueen resurssiviisaus.

Maahanmuuttajien kotouttaminen.

Heinolan resurssiviisautta on puhdas vesi, pohjavedet ja kalastus.

NOSTOT

• Hiljainen vallankumous. Tehdään rohkeasti toisin.
• Kyseenalaistetaan entinen. Rohkeutta, luovuutta ja innostusta
• Mietitään tehtäväjakoa. Olemassa olevin resurssein enemmän

HYVINVOINTI

Mistä hyvinvointi syntyy? Mitkä ovat hyvinvoinnin keskeiset elementit? Mistä ne syntyvät eri ihmisryhmille? Mitkä ovat Heinolan ainutlaatuiset asiat, mistä hyvinvointi syntyy?

Hyvinvointi tarkoittaa kaikille meistä erilaisia asioita. Hyvinvointi löytyy sisältä käsin.

Ei haeta ainoastaan muualta hyvinvointia. Mietitään myös meitä heinolalaisia. Me kaupunkilaiset olemme se voimavara. Miten saamme heinolalaiset osallisiksi rakentamaan hyvinvointia?

Luonto on meille tärkeä. Haluamme lapsiperheitä kaupunkiin. Meidän on oltava erityisen hyvä etätyöpaikka, koska olemme metropolialueen ulkoreunalla.

Taide on hyvinvointia. Tehdään ympäristö kauniiksi. 

Vuorovaikutustaidot, toistemme arvostus. Enemmän arvostusta kuin arvostelua. Laitetaan hyvä kiertämään. 

NOSTOT

• Hyvä kiertämään. Positiivisuudella lisää hyvää.
• Mallia muualta
• 22 000 ihmistä -> vuorovaikutus

TYÖTÄ TEKEMÄLLÄ

Kehyskertomus on strategia. Luodaan 1000 henkilötyövuotta uutta työtä. Se on konkreettinen tavoite. uusi työ syntyy eri tavalla kuin ennen. Miten täällä tehdään 1000 henkilötyövuotta vuosittain lisää työtä? Minkälaisia avauksia ne ovat? Ehkä se tapahtuu työtä rikastamalla?

Tänne tarvitaan työtä, josta saa toimeentuloa. Meillä on korkea työttömyys, mutta voimme tehdä sille jotain. Sitä voi vähentää. Synnytetään uutta työtä. Parannetaan yrittäjyyden asemaa. Yrityksissä meillä on myös paljon potentiaalia, siellä syntyvä uusi työ on tärkeää.

Vanha Lehtitalo –idea. Yhteisöllinen työpaikka, jossa tilaa nuorille. Tilaa kokeiluille ja verkostoitumiselle. Erilaisia oppilaitoksia ja pääomasijoittajia.

Olemme tehneet paljon hankkeita. Hankerahoituksen ja hankkeiden hyödyntäminen jatkossakin on tärkeää. Se on ulkopuolista rahaa. On tärkeää tehdä vaikuttavia hankkeita. Miettiä, miten hanke kantaa edelleen hankkeen jälkeen. Vaikuttavuus ydinasia. On erotettava hankkeet, jotka eivät tuo mitään ja jotka todella tuovat vaikuttavuutta.

Tavoitteena voisi olla katalysaattorivaikutus. Hankkeilla luodaan uutta työtä. Paljon isompaa, paljon enemmän.

Heinola on käytännössä metropolialueella. Meidän on mahdollisuus saada yritykset pysähtymään.

Nuorilla oltava moderneja mahdollisuuksia. Startup –yhteisöt. Nuoret näkevät mahdollisuuksia. Kehittämään. Kouluttautumaan.

Rahaa on yhteiskunnassa, miten sitä saadaan tänne investoitua?

Tulevaisuuden ennustaminen. Mitkä uudet mahdollisuudet ovat? Missä tulevaisuuden työpaikat ovat?

• 3D-tulostaminen
• Katalysaattorina toimiminen. Yritysten lähteminen helposti mukaan verkkokauppaan. Rautaa on luotu, mutta verkkokauppaa ei olla osattu hyödyntää. Rahavuoret tulevat ulkomailta

Kilpaileeko täällä matkailu ja teollisuus? Täällä on uhrattu hyviä paikkoja teollisuudelle, mutta niitä ei tarvitse jossitella. Vierumäki on erinomainen. Hyödynnetään sen potentiaali.

Jos pystymme kääntämään työpaikka- ja asukaskehitys positiiviseksi, se on sitä meidän mainekuvaa. Silloin lunastamme lupauksemme ja käännämme Heinolan suuntaa.

NOSTOT

• Vetovoimainen pienten yritysten yhteisö.
• Tukea yrityksille työllistämiseen.
• Edesautetaan uusiutumista. Kerrotaan rohkeasti mihin suuntaan Heinola on menossa.

MAINEKUVA

Millä asioilla me erotumme täällä? Mitkä ovat ne todelliset jutut? Mitkä ovat ne kärjet?

Mainekuvaa voimme saada paremmaksi laittamalla hyvän kiertoon. Ystävällinen palvelu, hyvät kontaktit.

Elinikäinen oppiminen, harrastukset.

Kulttuurin merkitys kaupungille suuri. Tapahtumia lisää talvikaudelle -> lisää aktiviteettia. Ellei kaupungilla ole kulttuuria ja tahtoa, ei sillä ole kaupunkiuskottavuutta.

Vierumäen hyvät puitteet myös pidetään kunnialla heinolalaisena.

Tarvitsemmeko eräoppaan Opasteita liikuntapuiston luontoreiteille. Opasteita myös digitaalisesti tableteille. Kolmannen sektorin hyödyntäminen.

Tehokkaampi tilojen käyttöaste jo olemassa oleville tiloille.

Nuorille lisää polkuja työelämään ja työkokeiluille.

NOSTOT

• Kulttuuritahto = kaupungin uskottavuus

Heinolan imago -työpaja lukiolla 14.10.2015

Lukiolla vietetiin 14.10.2015 luovuuden aamua. Opiskelijoille oli järjestetty erilaisia työpajoja, joista yhden aiheena oli Heinolan imago. Mikäs tämän hienompaa, se sopii enemmän kuin hyvin kaupungissa juuri työstettävään strategiaan !! Työpajasta vastasi opettaja Outi Montonen ja kaupunginjohtajan johtoryhmän terveiset työpajaan sain tuoda minä, ko. ryhmän jäsenenä ja sisäisen tarkastajan roolissani.

Strategiatyöpajoissa on tullut esiin jo monenlaisia ajatuksia mainekuvan parantamiseksi. Todettu on mm., että Heinolan imago muodostuu siitä, miten me tuomme asioita esiin.

Lukion työpajalaisia

Lukion työpajalaisten kanssa lähestyimme imagoajattelua strategian kivijalkojen saattelemana, keskittymällä mainekuvaan. Mainekuvaa pohdittiin työryhmissä seuraavanlaisilla teemoilla;

Missä Heinolan pitää onnistua, jotta Heinolaan on hyvä palata opiskelujen jälkeen TAI

Missä Heinola on jo onnistunut (vahvuudet mainekuvassa).

Lukion Heinolan imagotyöpajan terveiset kaupunginjohtajalle ja –valtuustolle tulevat tässä ;

Lukiolaisten nuorten mielestä Heinolaan tarvitaan mm. ; Juna (ratayhteyksien lobbaaminen), Nuorten tiloja (ei vain keskustaan), Harrastusmahdollisuuksia, jotka eivät sido monta kertaa viikossa oleviin treeneihin, Uusia yrityksiä ja työpaikkoja, Lisää nuoria ja poistaa tulee vanhuskaupunki leima, Ajatus, että Vierumäki on osa Heinolaa ja tämä täytyy tuoda esiin, Kaupungin panostus kannattaviin investointeihin esim. Cleantech, jolloin paikkakunnalle saataisiin myös uusia lapsiperheitä, Vetovoimaisia rakennuksia esim. kylpylä, joka vahvistaisi osaltaan kesäkaupunki-imagoa, Rakennusten kunnostamista, Yhteishenkeä kasvattavia tapahtumia, jolloin päästään pois tyly kaupunki maineesta !

Lukiolaisten nuorten mielestä Heinolassa hyvää on; Asfaltit, Halpa asuminen, Maisemat (esim. sillat), Liikuntamahdollisuudet (urheilupuisto, jääkiekko, kuntosalit, uimahalli, lenkkipolut), Kulttuuririkas kaupunki, Kaunis kaupunki, Lapsille löytyy hoitopaikkoja, Aikuisilla on hyvät liikenneyhteydet työpaikkamatkustamista varten (motari), Vanhuksille löytyy hoitopaikkoja ja rauhallisia asuinalueita.

SIIS.. koontina lukiolaisten työpajasta; meillä on moni asia ihan oikeasti hyvin! Ratkaisuja täytyy tehdä siitä, mihin tulevina vuosina panostamme, ja miten nostamme esiin jo ne meidän olemassa olevat hyvät jutut!

Strategiatyö jatkuu, mukaan olemme nyt saaneet myös nuorten näkemyksiä.  Kiitokset vielä Teille; imagopajaidean luoneille, kaikille imagopajaan osallistuneille opiskelijoille, opettaja Outi Montoselle,  sekä ”tekninen tuki” rehtori Tarja Männikölle.

p.s. Muistakaa kommentoida 🙂

Johtaminen on päätösten tekemistä

Kalle Michelsen

Johtaminen on viestintää! Tämän viisauden ovat havainneet monet johtavissa asemissa toimivat henkilöt. Viestintää tarvitaan organisaation sisällä ja ulospäin asiakkaisiin ja sidosryhmiin. Viestintä ei ole mainostamista, vaan vähintäänkin kaksisuuntaista tiedon jakamista ja saamista. Viestintä tuottaa tietoa, jonka avulla voidaan johtaa tehokkaasti ja lempeästi, etunojassa eikä reaktiivisesti, stressattuna päälle kaatuvien asioiden ahdistamana. Tietojohtaminen on nykyaikaa, mutta tietojohtaminen on vaativat osaamisalue. Se vaatii digihypyn, paljon luottamusta sekä sosiaalisia taitoja ja uutta asennetta.

Hyvä johtaja huolehtii henkilöstöstään. Matti Alahuhta toteaa uudessa kirjassaan, että henkilöstön kehittäminen on nykyisen johtamisen kovaa ydintä. Hyvä johtaja tietää, että tuloksen tekevät työhönsä sitoutuneet työntekijät. Hyvä johtaja onkin palvelija, eikä käskijä. Tänä päivänä onkin mahdoton ajatella, että tehokas ja tuottava organisaatio toimisi käskyvallan alla. Johtaja mahdollistaa, avaa tietä ja ohjaa joukkoja viisaasti ja energisesti.

Johtaminen on päätösten tekemistä. Johtajan on oltava intohimoinen päättäjä, joka ei pelkää päättämiseen sisältyvää riskiä ja vastuuta. Liian moni johtaja kiertää päätöksiä siirtämällä vastuuta ja riskejä toisille. Johtamisen valta on juuri valtaa tehdä päätöksiä. Jos johtaja ei päätä, joku muu päättää. Valtatyhjiö on toimivat organisaation surma.

Johtaa voi monesta paikasta. Joukkojen edessä seisoo raivaaja, visionääri ja rohkea uudistaja. Joukkojen keskellä seisoo diplomaatti ja neuvottelija. Joukkojaan takaa johtava on viisas, älykäs ja harkitseva. Hyvä johtaja osaa siirtää itsensä eri paikoille tilanteen mukaan. Tärkeintä on kuitenkin energia. Kun visio, suunta ja keinot on sovittu, johtajan tehtävänä on työntää organisaatioon energiaa. Tämä tarkoittaa tukea ja palkitsemista, mutta myös rinnalla seisomista tiukassa paikassa.

Moni on sitä mieltä, että johtajaksi synnytään. Johtajuus on varmasti geeneissä ja koodattuna DNA-rihmastoon. Mutta johtaminen on myös jatkuvaa oppimista, kokemusten hankkimista ja uudistumista. Jos johtaja luopuu näistä, hän on entinen johtaja.

Johtajan työ on yksinäistä työtä, sillä kukaan ei ole organisaatiossa niin yksin kuin johtaja. Tämä viisaus pitää sisällään kuitenkin vastakkaisen väitteen. Hyvä johtaja verkottuu, kuuntelee neuvoja ja jakaa kokemuksia. Ei ole sattuma, että maailman vahvimmat verkottumisorganisaatiot (Rotaryt, Lionsit, Vapaamuurarit) ovat myös maailman vanhimpia organisaatioita.

Ennen vaaleja puhuttiin politiikasta, joka on ”rikki”. Se tarkoitti pitkälti johtajuutta, joka oli hajonnut maailman tuuliin taloudellisesti vaikeina vuosina. Hyvä johtajuus punnitaan vaikeina aikoina, jolloin ongelmat ja ristiriidat pitää kääntää haasteiksi. Nyt on tällaisen johtajuuden hetki.

Kirjoittaja on Lappeenrannan yliopiston professori Karl-Erik Michelsen

Kaupunginvaltuusto antoi suunnan strategian freesaukselle

Heinolan kaupunginvaltuusto otti 2013 vahvistamansa strategian käteensä ja huomasi heti, että freesausta ja siirtoa tähän aikaan se tarvitsee. Työtä on tehty syksyn aikana neljän kivijalan varassa ja avoimessa keskustelussa. Kyllä. Heinolassa

Kaupunginvaltuuston puheenjohtaja Juuso Seppälä

on ainulaatuista vahvuutta. Heinolassa on ainulaatuista resursseja. Osaamista ja luovaa hulluutta saada ne rakentamaan hyvinvoivaa tulevaisuutta. Menestystä ihmisille, ympäristölle ja yrityksille. Valtuutetut asettuivat neljän kivijalan äärelle, kukin intohimonsa ja innostuksensa mukaan. Meillä kaikilla on vielä pari viikkoa aikaa ennen valtuuston tilinpäätösseminaaria. Sinne he haluavat strategiakartan. Eikä se ole mikään strategisen suunnittelun tiekartta. Se on stategisen tekemisen kartta. Niiden tekojen kartta, joiden turvin me yhdessä rakennamme hyvinvoivan Heinolan. Tässä on eväät. Minun ja kollegani Ville Mäkelän tulkinnan mukaan Heinolan kaupunginvaltuusto antoi eilen luvan olla vaikka viisaasti hullu. Ja toteuttaa valtuuston tahtotila Heinolan tulevaisuudesta. Tulkintamme puheesta ovat alla kursiivilla.

Tulevaisuus rakentuu työtä tekemällä.

Se rakentuu työtä rikastamalla ja uutta työtä luomalla. Työelämä on murroksessa. Uusista työpaikoista syntyy yli puolet ammatteihin joita ei vielä ole.

Varmistakaa isojen ja pienten yritysten ekosysteemi niin, että Heinolaan helppo asettua ja helppo menestyä.

Rakentakaa ekosysteemi niin, että se hyödyntää logistisen aseman, digitaalisuuden ja hienon ympäristön. se on se monipaikkainen työ.

Tämä tarkoittaa tontteja ja monipuolita infraa, asumista, etätyön uusia mahdollisuuksia, innovatiivisia ympäristöjä, tilojen käyttöä ja osaamisen uudistamisen uusia malleja. Majoitusta. Koulutusta. Ainakin niitä ja paljon muutta.

Tuokaa meille 2-3 haastavaa kärkihanketta ja uusia ideoita. Mitä hullumpia, sen parempi.

Tarvitaan yhtaikaa pieniä ja isoja tekoja. Valtuustona mahdollistamme ne pienet ja olemme mukana tekemässä niitä isoja. Haastakaa meidät – olemme valmiita yhdessä tekemiseen ja kovaankin työhön.

Ihan pienenä maisitiaisina voimme rakentaa Heinolasta kieli- ja kultuurikoulutuksen keskuksen. Erilaista kielenopetusta.

Heinola – hullujen ideoiden kaupunki, jossa nauravat asukkaatkin. Meillä ei valita kukaan!

Koska Heinola on innokkaiden ihmisten kaupunki, on tuo yllä oleva, ryhmän tarjoama visio ehkä juuri se oikea.

Innostus ja ilo tekemiseen nousee tärkeimmäksi. Kaikilla tasoilla. Rohkeus uudistaa ja uudistua. Rohkeus toteuttaa hullujakin ideoita. Purkakaa innostuksen esteet ja luopukaa lokeroista. Organisoikaa uudestaan.

Resurssiviisaus on olemassa olevan ajan ja resurssien suuntaamista parhaalla tavalla hyvinvoinnin eteen

Pitää uskaltaa luopua turhasta. Se on vielä helppoa. Pitää uskaltaa luopua myös siitä, mitä ilman voidaan pärjätä. Ehkä aina ei tarvitse olla niin tottelevainen? Muuttakaa organisointi vaikka matriisiin jos se auttaa.

Tehdään Heinolan Kokeilukulttuuriviikot. Neljä viikkoa fiksua toimintaa ja sen mallintamista tulevaisuuden toimintatavoiksi.

Jaana Utti, Tamora Oy

Muutosmuotoilijan Löytöretki Heinolaan

Olen Tom ja lähden löytöretkelle. Edessä on varmasti yllättäviä ja hedelmällisiä kohtaamisia Heinolassa. Haluan kohdata Heinolan sielun, olemuksen. Ennen kaikkea haluan löytää hyviä tarinoita ja onnistumisia. Ilkikurista nillitystä kuulee muistakin tuuteista jo ihan tarpeeksi. En ole sunnitellut tätä yhtään. Hyppään kumijaloille ja katson mitä tapahtuu. Se on elämän suola. Yllätyksellisyys. Suuntaan Lahden tietä pohjoiseen. Sen verran tiedän. Matkani alkaa Uudenmaan maakunnasta.

Pasi Kauniston ”Nelostie” toimikoot löytöretkeni tunnussävelenä.

Yllättäkää minut! Ehdottakaa paikkoja joissa käydä, ketä tavata, missä viihtyä, missä on maisema joka saa reseptorit väpäjämään?

MATKA ON ALKANUT

Kiesini kumit kaarsivat ensin Siltasaaren sillan kupeeseen. Olen rustiikkisten siltojen ystävä. Ensimmäisenä vastaan käveli Kaupin Jorma. Hän oli nauttimasta syksyisestä illasta ja oli menossa treffeille. Ymmärsin kiireen. Kun menojalka vipajaa, niin silloin on mentävä. Se on selvä 🙂 Jorma kyllä sanoi, että Täällä on hyvä olla.

Siltasaaren alue avautuu kauniina. Äärimmäisen vehreää, jossa vesi soljuu kuin mestarin siveltimestä vedeltynä. Korvat tallella. Kyllä minä täällä tulen viihtymään intensiivisen 24-tuntiseni.

Kaunis pihakatumainen tunnelma. Syksy maalaa väreillään. Siis ei paha, ei ollenkaan! Harrastan valokuvausta, ja olen sitä yliopistossa vähän opiskellutkin. Sivuaineen verran. Kamera on mahdottoman hyvä työkalu yllättäville löytämisen hetkille. Kerran tein niin, että valitsin kartalta satummanvaraisesti kymmenen pistettä joihin menin kuvaamaan. Sain liikkua autostani vain 10m säteellä ja minun oli otettava kuva. Sitten minun oli käännyttävä 180 astetta tästä kuvapaikasta ja otettava kuvalleni kuvapari. Rajoituksen luomaa luovuutta. Mutta takaisin asiaan. Ps. voisin ottaa metodin täälläkin kokeiluuni.

Sillalta on hyvät näkymät sillalle. Ja tulevalle yöpaikalleni. Kumpeli Spa:lle. Suuntaan sinne seuraavaksi.

Kuten jo sainoin, tietty ”raffi tatsi” kiehtoo minua. Mitenkäs se Studio Julmahuvin mies sanoi, ”Auto alle…”

Herkullisia sieniä..tai ainakin väriltään. Sen verran tämäkin semikaupunkilaispoika tietää ettei tähän ansaan parane langeta. Nämä ovat aivan Kumpelin pihassa. Alue on mieletön. Hotelli- kylttiä en vielä kuvannut, mutta taustalla siintävä silta ja jotenkin klassinen HOTEL- kyltti on vaivan mieletön kombinaatio.

Jätin autoni parkkiin ja astelin hotelliin sisälle. Minua oli vastassa viehättävä Emmi. Hän on ollut Kumpeli Spa’ssa töissä muutaman vuoden. Täytin lomakkeita ja mietin mitä Emmille kuuluu? Kuinka hänen työnsä sujuut? Mitä mieltä hän yleensäkään on Heinolasta? Asia selviää kysymällä. Ei aikaakaan ja Emmi löysi itsensä hypähtelemästä rannasta. Innoissaan. Emmin mukaan Heinolaa pitäisi rummuttaa tosissaan. Isosti. Näkyvyyttä Pietariin. Heinolan noitarummun pitää laulaa! Mennään Heinola edellä! Että hei, me olemme täällä.

Emmi on Heinolasta kotoisin, mutta oli vuosia täältä poissa. Niin kuin usein käy, niin palatessaan havahtuu ja rakastuu uudelleen.

Kun käy välillä muualla, niin jälleen taas olen ymmärtänyt Heinolan kauneuden

Emmi sanoo myös, että nuoria on kuunneltava ja heidät on otettava mukaan. On mentävä heidän luo. Ebenpuu- pöytien ympärillä helposti etääntyy nuorten elämästä.

Tuokin järvi tuossa…herranjettas sentään!

Seuraavaksi on etsittävä ruokaa ja käytävä vähän kylillä… Matka jatkuu…

Muutosmuotoilijan julkkisvainu ja loistava meny’

Tarinan etsijälläkin voi olla  nälkä. On katsastattava paikallinen establishmentti satunnaisen valikoinnin avulla. Kuinka tieteellistä. Muutenkin nopea paikkojen katselu on paikallaan. Kauniita puistoalueita täällä on. Ja rakennuksia. Illan hämärtyessä valo maalaa ympäristöämme aivan erilailla kuin päivällä. Täällä on henkeä..

Menin syömään Ravintola Kettuun ja Kanaan. Olen mies joka nauttii kahvinsa tunteja hautuneena irvistämättä ja ruokani rehdissä rustiikkisessa paikassa. Kirjoitinko jo sanan rustiikkinen? Tukkimiehen kirjanpitoon toinen merkintä. Voin ristiinverrata tuloksiani 24h lopuksi.

Ylhäällä kuvassa on Joonas. Hän on ollut Ketussa ja Kanassa töissä puolitoista vuotta. Mies muutti Heinolaan töiden ja mahdollisuuksien perässä. Ei ollenkaan huonoa tarinaa. Ensin hän tuli opiskelemaan ja sitten työt veivät miestä perässään. Tämä on muuten Joonaksen hymy. Hän on oikein helposti lähestyttävä. Joten älkää antako hymyn hämätä 🙂 Kerrassaan joviaali mies. Joonas suositteli lintutarhan läheistä puistoa duoksi matkalleni. Tarjoilijakin huikkasi, että ”joo, siellä on kaikenlaista ympäristötaidetta”. NO VOT!

Olen onneton ruokakuvaaja. Kävin kyllä parillalla tutkimassa alkutilaa, mutta annoksen saavuttua lähestulkoon hotkin koko ”setin” naamaan. Pahoitteluni tästä. Kerrankin ontuva kuvatuotos kuvastaa onnistunutta ruokaa. Näinhän sen toisaalta on oltava. Tämä imi puoleensa.

Tunnin sisällä kohtasin Lorenz Bckmanin ja Roope Salmisen. ”Teit meistä kauniin”- Apulannasta kertovan elokuvan kuvaukset aloitettiin tällä viikolla. Se saa ensi-iltansa päästä. Se yhtye on alueelle merkittävä. Jos yhtye nimää albuminsa kaupungin mukaan, niin suuria antipatioita en aisti väliltään. Kaupungin kesäteatterin kaarti on ollut myös vaikuttavaa. Ulla Tapaninen iski heti ensimmäisenä maitohinkkeineen ”päin pläsiä”.

Ajattelin ottaa vielä pikaisen ekskursion ulos. Josko eksyisin. Ja löytäisin jotain mitä en etsinyt. Se on kuin tarina kolmesta kuninkaasta, jotka lähtivät etsimään aarretta, mutta löysivätkin jotain paljon enemmän. Mielekkäämpää. Jotakin mitä ei osaa etsiä, mutta kohdalleen kolahdettuna kokija ja tarina laulavat puhdasta C-duuria.

Muutosmuotoilijan kiertoretki talon ympäri – Naiset ja herrat, saanko pärinää. . .

Niin jännittävää se voi olla. Kiertoretki talon ympäri. Otsikkona tahallisen inhorealistinen. Silti, Bear Gryllsiä lainatakseni, ”I need to get my bearings”. Eli hahmottaa ympäristöäni. Loma-olo on vaaninut sisuksiini. Olo on kuin ulkomailla. Mikä on vähän hassua. Samaan tapaan kuin haistaa syksyn. Kaupunki todella näyttäytyy aivan erilaisena kuin päivällä. Ei tarvitse ottaa kuin muutama askel hotellin ulko-ovelta, ja edessä kasvaa hahmo kuin Tolkienin tarinoista. Valmiina syleilyyn.

Noin 40 askelta ja kohtaan puhelinkopin. Niissä vasta tunnelmaa onkin. Ikäpolveni vielä hämärästi muistaa kolikkopuhelimet koppeineen. Tuoreemmille Banksy on tehnyt muistijälkistä kunniaa.

Yhtäkkiä olen Komisario Palmu- elokuvassa. Kokki!

Kumpelin punaa hehkuva hotellikyltti vie johonkin aikaan tai paikkaan. Aivot alkaavat maalata jonkinlaista traileria…Palmun lisäksi mielessä on Phone Booth- elokuva ja Norman Bates. Muttei sellaisella pelottavalla tavalla. Mielikuva on hyvä.

Kävellessäni takaisin huomaan pitkällä sivulla avoinaisen oven. Täällä tapahtuu jotakin. Musisointia. Elämää yöaikaan. Huoneeni ei ole kovin kaukana hotellin tästä päästä, mutten ollut havahtunut tähän aikaisemmin. Mieleen tulee iltainen Lore ja Roope. Ja siitä Apulanta. Meidän kylän pojat. Jonkinlainen treenipäivä varmaankin menossa. Kuin huomaamattani laitain kameran nauhoittamaan. Liiemmin ajattelematta. Apulannan fanit osaavat korjata olenko hakoteillä. Mutta tätä kööriä ajattelen heidän olevan. Taas yllättäviä kohtaamisia! Yksi kaveri tulee ulos ja ihmettelemme puhelinkoppia ääneen. ”Hienoa että näitä vielä on…”…”niin…kunnon koppi”.

Löytöretken toisen päivän aamu

Hyvää huomenta. 

  
Tästä tulee hyvä päivä. Eilinen pyyntöni vierailupaikoista on saanut vastakaikua. Ehdotettu on muunmuassa  käyminen Juhlassa ja lahjassa, Pleissillä ( nuorisotalo) ja katsomassa asuntomessualueen nykytila.Lintutarha sai pisteitä myös paikallisilta. Susanna Halla esitti kutsunsa Twitterin kautta. Tässä on kaikki kanavat auki. 

Löytöretki Heinolaan jatkuu…

Kuten jo mainitsin, niin sain Susanna Hallalta kutsun Twitterin kautta.Tämä on niin ATK:ta 🙂 Suuntaan siis autoni kohti keskustaa. Haluan saada yrittäjänäkökulmaa Heinolasta heti päivän kärkeen.

Susanna on yrittäjänä Hallaus Oy:ssä. Susannalla on isoja asiakkaita, noiden kanssa hän tekee töitä. Uusia projekteja on koko ajan mielessä ja ideat lentelevät. Ennen kaikkea yhteistoiminnalliselle tekemiselle on alueella tarvetta, Susanna sanoo. ”Järjestetään workshoppi jossa kaikki pääsevät suunnittelemaan tilaa, otetaan kaikki mukaan.” Muutosmuotoilijan sielu aina väräjää yhdessä tekemisestä..asiakas saapuu tilaan. Sovimme treffit myöhemmäksi. Katsotaan mitä löydämmekään. ”Ottaan kuvia mielummin siellä tilassa jota olen ollut juuri tekemässä!” Muotoilija ymmärtää tämän.

Päätän lähetä käymään läheisessä musiikkiopistossa . Siellä on aloittanut uusi rehtori, joten tuoreita ajatuksia ja ideoita on paljon. Matkalla tapaan Uusitalon Raimon. Raimo on Sipoosta ja käy Heinolan torilla joka perjantai. Joka perjantai. Raimo sanoo että Heinola on postitiivinen kaupunki. Kysyn mikä saa tulemaan joka perjantai Heinolaan. ”Uskolliset asiakkaat, sehän on selvä”. Heidän takiaan Raimo tekee tätä. Kutsumusammatti jossa ihmissuhteet, vuorovaikutus ovat motivaattorina. 
Tauno Keränen ja Esko Mäki nen ovat pitkän linjan Heinolalaisia. Taunon juuret ovat Kainuussa, mutta hän on asunut Heinolassa yli 40 vuotta. Esko on paljasjalkainen Heinolalainen. Muisti ulottuu aikaan kun maalaiskunnassa oli asukkaita noin kaksi tuhatta. Eskoa ei täältä saisi kirveelläkään. Koko lähipiiri on täällä ja koti. Molemmat miehet ovat sitä mieltä, että uutta työtä on luotava. Se on ensiarvoisen tärkeää. Tauno ja Esko ohjasivat minut Musiikkiopiston suuntaan. Alue on kaunista. Kertakaikkiaan. Puutalot (tässä on sydän).

Pysähdyn kioskilla ostoksilla. Asiakaspalvelu on vuorovaikutteista. Asiakkaat tunnetaan täällä nimeltä. Hieman toista kuin pääkaupunkiseudun vipellyksessä, jossa ”oho!” on anteeksipyyntö ja tyhjäkatseinen ilme kertoo ymmärryksestä. Vähän oion tässä mutkia, mutta on tässä joku perä kyllä. Palvelusta välittyy aitous. Tässä ei ole takana asiakaspalvelukohtaamisvuorovaikutus-strategiaa, vaan ollaan ihmisiä toisillemme.

Kauppias Elina pitää Heinolan kesäteatterista. Kovasti. Elina halusi jättää teille kaikille terveiset…

Musiikkiopisto. Kauniissa puutalossa on henkeä. Kauniita yksityiskohtia. 

Tänne löysi helposti ja ovet ovat auki. Ensin pysähdyn eteisen käytävän kohdalla. Populaarikulttuurin kasvattamana havahdun jälleen kerran olevani elokuvassa. Tällä kertaa Tylypahkassa. Käytävässä on kaunis pakopiste. Läheisestä tilasta kuuluu lasten musisointia. Elämää.

Jori Vuorinen kävelee eteisessä vastaan. Lyömme kättä ja käymme jutustelemaan. Jorilla on laaja musiikkitausta ympäri Eurooppaa. Rotterdamista lähtien. Heinola imi puoleensa. Jorin mukaan Heinolassa on hyvät puitteet. Niin musiikkipistolla kuin koko Heinolalla. Tuoreena kehittäjänä hän osaa nähdä resursseja jokapuolella.

Digitalisaatio on vaikuttanut musiikin opettamiseen isosti. Kuten kaikkeen muuhunkin elämäämme. Sitä on osattava käyttää opetuksessa koko ajan fiksummin. Elämme nuorten diginatiivien maailmassa.

Heinolan kompaktius on loistava valtti kehittämisessä. ”Meillä voidaan tehdä asioita mitkä toisaalla olisivat vaikeita, miltei mahdottomia”. Jori viittaa kaupungin strategian kivijalkoihin. Hän on itsekin tulemassa mukaan kehitystyöhön. Vain yhdessä tekemällä saamme aikaan todellista muutosta.

Seuraava kohteeni oli kaupungintalo. Ajattelin että olisi mukava kuulla koko Heinolan kehittämisen primus motoreita. Aika alkaa olla kortilla. On oltava tehokas.

Kirjoitan tätä Nuorisokeskus PLEISSISTÄ, joten on sanottava että tapasin kaupungintalolla yhen Jussin ja sit Sinikka oli siin kans. Tällä duolla on asiaa ihan meille kaikille. Kaupunginjohtaja ja hallinto- ja kehitysjohtaja lähettävät kaikille kutsun.

Nyt aivan kaikilla on mahdollista päästä kehittämään yhteistä Heinolaa. Muotoilijana ajattelen aina käyttäjiä ja osallisuutta. Sitä, ettei kehittäminen, säännöt, uudistukset ja ideat tule ylhäältä annettuna, valmiiksi pureskeltuna pelikaanin ruokana. Mieleen tulee Robert Jungk ja Tulevaisuusverstaat, joilla osallistettiin ihmisiä kunnalliseen kehittämiseen vuosivuosivuosikymmeniä sitten. Nyt on sauma. Hyvä sauma.

Meinasin jatkaa hirtehisellä kuvavisalla, mutta juurihan kirjoitin olevani PLEISSIssä. Kuikuilin ovella. Onko täällä ketään. Nuoriso-ohjaaja Tuula oli juuri tekemässä siivoustoimia pullojen kanssa ja sattui tulemaan juuri ovelle. Paikka ei nimittäin ollut auki. Hyvä tuuri. Löin käteni eteen ja sanoin että ”moi, olen Tomppa”. Tuula väitti ettei hän mitään tiedä tai osaa sanoa. Ei kauaakaan ja olimme PLEISSIN yläkerrassa puhumassa nuorisosta, elämästä, mahdollisuuksista. Elämä näkyy nuorissa ja kulttuuri näkyy tekemisessä.

Ideoimme Tuulan kanssa yhteisiä johdon ja kentän tapahtumia. Ne voisivat olla vaikka toistuvia tapahtumia. Kerran kuussa:

• Kaupunginjohtajan peli-ilta
• Henkilöstöjohtajan Haalari-ilta, jossa vaiheittain tehdään taidetta seinille
• Kehitysjohtajan Pingisturnaus
• Onko muusikkomiehiä? Pidetään rumpuklinikka

Vain muutamia mainitaksemme. Ennen kaikkea tarvetta epävirallisiin kohtaamisiin kentällä on. Kentällä…täällä missä nuoria on. Täällä on tulevaisuus.

Matkani alkaa olla päätöksessään. 24 tunnin markkeri alkaa lyödä punaista. Sain niin paljon ideoita paikoista jonne mennä. Tähtäsin korkealle. Ehdin vain kouralliseen kaikista. Toisaalta muotoilijana olen enemmän laadullisuuden kuin määrällisen puolella. Olisi naiivia ajatella että kaiken ehtisi sisäistää ja nähdä. Se ei estänyt minua yrittämästä. Ei saakaan estää. Mielessä kumuaa Sannan sanomat sanat: ”Kukaan ei ole profeetta omalla maallaan”. On käytävä, että voi palata. Silmä turtuu ja tottuu.

Isäni ottaa imurin keskelle lattiaa, jotta muistaisi imuroida. Aloittaminen vie päiviä. Kolmantena yönä, pilkkopimeässä, unitokkurassa liikkuessaan hän on jo oppinut automaattisesti välttämään kompuroinnin. Väistöliike on selkärangassa.

Kohtasin matkallani hienoja ihmisiä. Näin onnistumisia ja iloa. Elämää. Tapasin ja jututin niin montaa ihmistä, että vaikea ymmärtää että 24 tuntia sitten käynnistin autoni kohti Heinolaa. On tapahtunut niin paljon. Serendipitettiä. Yllättäviä ja hedelmällisiä kohtaamisia. Kehitysmielistä sakkia. Koko tyynni. Nyt vain hei, ALETAAN VÄÄNTÄÄ, RUUVAA, SÄÄTÄÄ JA KÄÄNTÄÄ!